Olipa kerran aika, jolloin kaikki laskettiin kynällä paperille. Valtakunnassa keskellä valtamerta eli nainen nimeltä Joan. Joan oli opiskellut matematiikkaa ja oli taitava laskemaan. Tämä kaikki tapahtui kauan sitten, aikana jolloin monet miehistä oli typeryksiä eivätkä myöntäneet Joanille tutkintoa osaamisestaan vaikka Joan oli yhtä taitava kuin muut. Yliopiston miehet olivat typeryksiä koska he olivat päättäneet että matematiikan tutkintoja myönnettiin vain miehille. Onneksi nykyään riittää että opettelee riittävät tiedot ja taidot.
Valtakunta oli sodassa ja siellä koitettiin kovasti selvittää mitä viestejä toinen maa lähetti radiolla sotalaivoilleen. Viestien sisältöä oli vaikea selvittää koska ne oli salattu siansaksaksi ja sen selvittäminen vaati paljon laskentaa. Joan oli taitava laskemaan joten hän sai työn laskijana. Joan oli yksi monista sillä laskijoita tarvittiin paljon, koska tietokoneita ei oltu vielä keksitty. Aluksi siansaksasta laskettiin kirjaimia ja sitten siansaksan kirjainten määrä vertailtiin selkotekstiin. Kaikki tämä oli todella hidasta joten Joan teki työtä rakennuksessa kymmenien muiden laskijoiden kanssa.
Paikka jossa Joan oli töissä sijaitsi puistossa kaupunkien ulkopuolella, turvassa sotimiselta. Laskijoiden työhön ei kiinnitetty paljon huomiota koska laskeminen vei yleensä liian kauan aikaa ja kun siansaksa vihdoin saatiin selkokielelle, oli viestit jo monesti niin vanhoja että tiedoista oli enää vähän hyötyä. Joanin kanssa töissä oli myös mies nimeltä Alan joka oli kiinnostunut laitteista ja keksi laitteen joilla siansaksasta saatiin nopeammin selkoa. Laitteen käytön ja laskijoiden työn helpottamiseksi Alan keksi pelin johon tarvittiin pahvisia kortteja joihin tehtiin reikiä. Korteilla pystyi nopeammin kokeilemaan ja katsomaan miten siansaksaviesteistä saisi selkokielisen näköisiä. Kun paras arvaus selvisi korttien avulla, Alanin laite selvitti siansaksan nopeammin. Korttipeli sai hauskan nimen, Banburismus, koska kortit tehtiin lähellä paikassa nimeltä Banbury. Banburismus oli peli joka oli riittävän vaikea ettei se pitkästyttänyt muttei kuitenkaan niin vaikea että se olisi aiheuttanut hermoromahduksen. Banburismus ja Alanin laite auttoivat kovasti siansaksan selvittämisessä. Joan kehittyi erityisen taitavaksi Banburismuksessa ja hänestä tuli muiden laskijoiden johtaja yhdessä puiston rakennuksista.
Alanista ja Joanista tuli hyviä ystäviä. Alan järjesteli laskijoiden työvuoroja niin hän sai tehdä yhdessä töitä Joanin kanssa ja he viettivät paljon vapaa-aikaa yhdessä. Yhdessä he miettivät miten siansaksaa saisi selvitettyä nopeammin jotta sota saataisiin loppumaan. Alan kehitteli laitteitaan edelleen ja Joan kehittyi yhdeksi parhaista Bamburismus-pelin pelaajista ja nopeutti siansaksan selvittämistä.
Laitteista ja pelistä huolimatta laskeminen oli kuitenkin hidasta. Isot numerot merkittiin paperille, niille tehtiin laskutoimitus - vaikkapa yhteen- tai vähennyslasku ja lopuksi tulos merkittiin talteen. Tulosta saatettiin käyttää uudessa laskutoimituksessa ja laskijat tekivät laskuja tällä tavalla joka päivä, tunnista toiseen. Alan mietti ja mietti miten laskemista voisi nopeuttaa. Laskijat tekivät laskuja, merkitsivät tuloksen talteen, kävivät välillä tauoilla tai syömässä, palasivat pöytiensä ääreen ja jatkoivat laskemista. Sitten Alan keksi että jos voitaisiin rakentaa laite joka osaisi laskea kaksi lukua, osaisi merkitä tuloksen talteen ja käyttää tulosta seuraavaan laskutoimitukseen niin laskeminen voisi nopeutua. Alanin mietti edelleen että sellaista laitetta voitaisiin käyttää kaikenlaisten laskujen laskemiseen jos laitteelle voitaisiin syöttää paperia loputtamasti nauhalta. Tämän ajatuksen pohjalta Alan kirjoitti tarinan jossa hän kuvasi yleiskäyttöisen laskukoneen toiminnan. Hän myös rakensi laskimen joka lopulta ratkaisi Tätä Alanin keksimää laitetta kutsutaan tietokoneeksi joka on siansaksaa - kyse on koneesta joka laskee laskutoimituksia todella nopeasti. Alanin omalla kielellä laitetta kutsutaan laskimeksi tänäkin päivänä. Isojen mekaanisten osien sijaan laskutoimitukset tehdään pienen pienessä osassa nimeltä suoritin ja paperinauhan sijaan laskutoimitusten tulokset laitetaan muistipiireille joita ohjataan sähköllä. Sinunkin käyttämäsi taulutietokoneet, kännykät tai läppärit - itse asiassa kaikki maailman laskimet, tai tietokoneet, toimivat Alanin keksimällä tavalla. Nykyään laskimet toimivat niin nopeasti että yksikin suoritin tekee laskuja nopeammin kuin Alanin ja Joanin puiston kaikki laskijat yhteensä.
Mitä Alanille ja Joanille tapahtui sodan jälkeen? Alanista tuli hetkeksi maailmankuulu ja hän jatkoi töitään laskimen kehittämisen parissa kunnes hän vähän myöhemmin kuoli muiden miesten typeryyden vuoksi. Vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin keskellä valtamerta sijainneen saarivaltakunnan johtaja pyysi anteeksi Alanin epäreilua kohtelua ja sen aikaisten ihmisten typeryyttä. Alan Turing muistetaan edelleen tietokoneen keksijänä. Joan eli elämänsä vanhuuteen asti ja kuoli lähes 80 vuoden ikäisenä. Vaikka Alan ei saanutkaan puolta valtakuntaa ja Joan ei elänyt yhdessä Alanin kanssa elämänsä loppun asti, sota saatiin loppumaan ja heidän ansiostaan meillä on käytössämme tietokoneita joilla voimme laskea ja pelata sydämemme kyllyydestä. Ja tämä tarina on tosi.
Tausta:
Tietokoneen, tai laskimen, käsitteen syntytarina jäi elävästi mieleen alkuvuonna kun kuuntelin äänikirjaa Alan Turing - The Enigma. Kirja löytyy myös suomeksi Kimmo Pietiläisen suomentamana nimellä Alan Turing - Arvoitus.
Loput on kaivettu wikipedian kautta tarinan elävöittämiseksi:
Joan Clarke ja Banburismus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti