Auto joka ajaa itsestään

Olipa kerran tyttö joka pääsi tutustumaan itsestään ajavaan autoon. Aikuiset kertoivat että itsestään ajavaa autoa testattiin ympäri kaupunkia ja kaupunkilaisille annettiin mahdollisuus tutustua autoon. Itsestään ajava auto toimi niin että siihen laitettiin määränpää jonka jälkeen se lähti ajamaan itsestään muun liikenteen seassa, väistellen ihmisiä ja muita autoja. Se odotti vuoroaan liikennevaloissa kuten muutkin ja pysähtyi jos joku ylitti suojatien. Se ohitti pyöräilijät, kävelijät ja esteet varovasti. Tytön isä kertoi nähneensä itsestään ajavan auton pyöräillessään kaupungilla ja oli siitä kovin innoissaan. Itsestään ajavaa autoa vasta kehitettiin joten sen kyydissä matkusti aina aikuisia, valmiina ottamaan ohjat jos siihen oli tarvetta. Kun itsestään ajavan auton toiminnasta keksittiin parannettavaa, kyydissä matkustavat ihmiset kirjoittivat kehitysajatukset muistiin.

Aikuiset esittelivät itsestään ajavaa autoa ja hymyilivät. He kertoivat kuinka autossa on paljon tunnistimia ympäristön tarkkailuun. Itsestään ajavasta autosta näytettiin videoita joista näki kuinka tietokoneet seurasivat koko ajan auton ympärillä tapahtuvia asioita. Kerrottiin kuinka itsestään ajava auto pystyy pysähtymään nopeammin kuin aikuiset jotka ajavat autoa. Uusin versio itsestään ajavasta autosta näytti kiltiltä eikä siinä ollut enää edes rattia. Kehittäjät sanoivat että kun auto on valmis, ratille ei ole tarvetta.

Itsestään ajava auto vuonna 2015. Kuva: Ville Ilvonen

Videolla näytettiin kuinka autoa oli päässyt testaamaan ihmiset jotka olivat siitä innoissaan. Yksi ihmisistä oli sokea eikä olisi voinut itse ajaa autoa, toiset olivat vanhoja eivätkä enää itse halunneet ajaa autoa. Autoa olivat kokeilleet myös lapset, heidän vanhempansa ja perheen koirakin oli päässyt auton kyytiin. Kaikki olivat autosta innoissaan ja heitä hymyilytti.

Tyttö kuunteli aikuisten kertomuksia mutta häntä pelotti. "Mitä jos itsestään ajava auto menee rikki, ei toimi oikein ja ajaa jonkun päälle?", hän kysyi.

Aikuiset kertoivat että itsestään ajava auto ajaa koko ajan nopeusrajoitusten mukaan eikä koskaan ylinopeutta, hiljempaa kuin monet aikuiset ajavat liikenteessä. Itsestään ajavasta autosta kerrottiin että sellaisilla on ajettu valtavasti ja ne eivät ole koskaan törmänneet keneenkään. Kerrottiin myös että aikuiset jotka ovat ajaneet autoa ovat törmänneet itsestään ajavan auton perään varomattomuuttaan.Tytöllä ei kuitenkaan tullut turvallisempi olo koska häntä pelotti itsestään ajava auto.

Tytön isä kertoi että itsestään ajava auto on taitavampi ajamaan kuin monet ihmiset. "Sinun kyydissä minua ei ole koskaan pelottanut koska sinä ajat niin hyvin.", tyttö sanoi isälleen. "Itsestään ajava auto on parempi kuljettaja kuin minä.", isä vastasi. "Silti minua pelottaa ajatus itsestään ajavasta autosta". "Ei se haittaa.", isä vastasi ja kyykistyi tytön eteen. "Pelkäämisessä ei ole mitään vikaa, mutta pelolle ei saa antaa periksi.", isä sanoi. "Itse ajavat autot ei pelota minua, koska ne eivät säikähdä yllättäviä tilanteita eivätkä mene paniikkiin.", isä kertoi. "Jos itseajava auto ei tiedä mitä tehdä tai siihen tulee vika, se jarruttaa tien sivuun eikä jatka matkaa ennenkuin on turvallista jatkaa tai vika on korjattu.", isä jatkoi. "Kaikki ihmiset ei toimi näin. Ihmiset ajavat rikkinäisillä autoilla jotka eivät ole turvallisia, rikkovat liikennesääntöjä ja saattavat mennä paniikkiin yllättävissä tilanteissa. Osa ihmisistä ajaa päihtyneenä tai ollessaan sairaana. Siksi minä pelkään ihmisten ajamia autoja enemmän kuin itsestään ajavia autoja.", isä sanoi tytölle ja hymyili. "Sinä saat kuitenkin pelätä, mutta toivottavasti uskallat voittaa pelkosi kun aikanaan saat mahdollisuuden kokeilla itsestään ajavaa autoa. Uskon että itsestään ajavat autot auttavat meitä rakentamaan paljon turvallisemman tulevaisuuden sinun kasvaessa isommaksi. Minä toivon että itsestään ajava auto ajaa puolestani kun en itse enää voi turvallisesti ajaa autoa. Toivottavasti jo aiemminkin."


Tarinan tausta:
Tarina innoittajana on vierailu Googlen self-driving-car-projektin esittelyssä lasteni  ja vaimoni kanssa, Austinin Thinkeryssä, Texasissa elokuussa 2015. Lisämateriaalina on käytetty osaa hyvin lähteistetystä Mannerheimin lastensuojeluliiton materiaalista "Pelottaa! Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen.", erityisesti kohtaa "Tee lapsellesi oma satu, jossa hän voi eläytyä pelottaviin asioihin." sivulla 17.