Olipa kerran pieni tyttö, joka unelmoi tulevansa kirjailijaksi. Hän käytti kaiken vapaa-aikansa lukemiseen ja luki kaikkea mitä käsiinsä sai. Tytön vanhemmat olivat erittäin kannustavia ja rohkaisevia hänen kasvaessaan sisarustensa kanssa sodan aikana. Sodan aikaisista vaikeuksista huolimatta tytön vanhemmat pitivät tärkeänä että tyttö ja hänen sisaruksensa kokivat asiat tekemänsä asiat mielekkäinä ja palkitsevina. Tytön onneksi sota loppui hänen päästessään ala-asteelta. Sodan loputtua hän sai iloita opiskelusta joka ei aiemmin olisi ollut mahdollista. Onneksi tytöllä oli ystävä joka oli myös kiinnostunut lukemisesta. Yhdessä he kulkivat kirjakaupoissa ja ostivat luettavaksi mitä erilaisimpia kirjoja.
Tytön isoveljellä oli tapana kertoa hänelle mitä hän oli koulussa oppinut. Eräänä päivänä hän kertoi tytölle miten voidaan laskea yhteen kaikki luvut yhden ja sadan väliltä. Isoveli oli lukenut lehdestä miten erittäin kuuluisa matemaatikko oli ratkaissut ongelman ja ratkaisu tuntui tytöstä kiehtovalta. Se oli ensimmäinen kerta kun hän nautti nähdessään mielestään kauniin ratkaisun matematiikan ongelmaan vaikka ei ollutkaan keksinyt sitä itse. Tytön opettajat olivat erittäin taitavia auttamaan ja hänen koulunsa rehtori halusi varmistaa että kaikilla lapsilla, tytöillä ja pojilla, oli samat mahdollisuudet oppia. Mahdollisuuksien myötä tyttö kiinnostui yhä vaikeammista tehtävistä ja päätyi osallistumaan kilpailuihin, joissa ratkaistiin matemaattisia ongelmia. Aina matematiikan parissa ei ollut mukavaa ja tytöllä meni muutama vuosi jolloin hän ei pärjännyt koska hän ei ollut kiinnostunut ajattelemaan matematiikka. Innostuttuaan hän kuitenkin nautti haasteista ja mitä enemmän hän vietti aikaa matematiikan parissa, sitä enemmän hän siitä innostui.
Päästyään yliopistoon tyttö vietti aikaa luokkakaveriensa kanssa yhdessä ongelmia ratkoen ja lukien. Hän oli kiitollinen kaikille ystävilleen tuesta ja ystävyydestä, koska ystävät auttoivat häntä kehittymään paremmaksi matematiikassa. Ystäviensä kanssa hän keskittyi ongelmien ratkaisuun ja kehittyi niin taitavaksi että hän pääsi suorittamaan matematiikan tutkintoa eräässä maailman parhaista yliopistoista. Muutettuaan yliopistoon toiselle puolelle maailmaa, tyttö huomasi olevansa taitava joidenkin ongelmien ratkaisemisessa mutta ei tiennyt kaikkea mitä muut opiskelijat olivat jo opiskelleet. Onneksi yksi hänen opettajistaan oli kuitenkin erityisen taitava vaikeiden asioiden selittämisessä yksinkertaisesti. Tyttö alkoi osallistua tämän taitavan opettajan tunneille ja alkoi kysellä häneltä kysymyksiä joista seuranneet keskustelut valaisivat ongelmia ja auttoivat tyttöä ymmärtämään niitä paremmin. Opettaja oli erittäin rohkaiseva ja auttoi tyttöä keräämään pitkän listan ideoita joita hän halusi tutkia tarkemmin.
Nykyään tyttö tutkii mieluiten löytämiään kiinnostavia ongelmia ja seuraa niitä tutkimalla minne ikinä ne vievätkään. Kaikkein palkitsevimpana tyttö pitää hetkeä jolloin hän saa 'Ahaa'-elämyksen, innostuksen löydöstä ja nautinnon jonkin uuden asian ymmärtämisestä. Hän kertoo että tuntuu upealta nähdä ongelman ratkeamisen jälkeen selkeä ratkaisu jota ei aiemmin pystynyt näkemään. Vaikeiden ongelmien kanssa eteenpäin pääsyssä auttaa hänen mielestään parhaiten keskustelut erilaisten ihmisten kanssa. Hän kertoo olevansa hidas ajattelija ja tarvitsevansa paljon aikaa järjestelläkseen ajatuksensa niin, että hän voi ratkaista ongelmia.
Tänä päivänä tyttö, nyt jo nainen, nimeltään Maryam Mirzakhani työskentelee eräässä maailman arvostetuimmista yliopistoista professorina. Hän tutkii ja opettaa matematiikkaa, erikoisalanaan kuvioiden ja kappaleiden ominaisuuksien tutkiminen matematiikan avulla. Professori Mirzakhan, palkittiin Fields-mitalilla joka on maailman arvostetuin palkinto työstä matematiikan parissa. Palkinto myönnetään vain erittäin harvoille. Hän oli ensimmäinen nainen, ja tyttö, jolle palkinto on koskaan myönnetty. Matematiikan lisäksi hän tykkää viettää aikaa perheensä kanssa ja nauttii edelleen lukemisesta.
Tarina perustuu matematiikan professori Maryam Mirzakhanin haastatteluun vuodelta 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti