Tarina tulivuorten syntymästä ja kuolemasta

Ihmiset ovat kautta aikojen asettuneet tulivuorien lähelle asumaan. Tuntuu vähän hassulta miksi kukaan haluaisi asua lähellä pelottavia tulivuoria jotka saattaa sylkeä kiehuvaa kiveä ja myrkyllisiä kaasuja. Ihmiset kuitenkin asettuvat tulivuorten lähelle koska ne synnyttävät elämää ja rikkauksia maan sisältä. Maa tulivuorten lähellä on hedelmällistä kasveille. Hyvin kasvavat kasvit houkuttelevat eläimiä, myös ihmisiä. Maan sisältä syöksevässä tulikuumassa laavassa on usein myös muita maan rikkauksia kuten mineraaleja ja metalleja. Tietenkään kaikki ihmiset ei halua asettua tulivuorten viereen rakentamaan kotiaan, mutta kaikkialla maailmassa ihmisiä asuu tulivuorten lähellä. Tulivuoret eri puolilla maapalloa on erilaisia. Tämä tarina kertoo tulivuorten syntymästä ja kuolemasta keskellä valtamerta, Havaijin saarilla.

Tulivuorten syntyminen ja kuoleminen vie valtavan kauan aikaa. Havaijin tulivuorisaaret ovat alkaneet kasvaa kauan, kauan ennen ihmisiä keskelle valtamerta, Tyynen valtameren kuuman pisteen päälle. Kuuma piste on iso, merenpohjan alla oleva alue johon on päässyt purkautumaan tulikuumaa kiveä maan sisältä. Tulivuorisaaret alkaa syntyä kun kuuma ja kiehuva kivikeitos pääsee nousemaan meren pohjaan, jolloin se alkaa jäähtyä merivedessä. Hiljalleen kuumaa kiveä kuplii lisää ja tulivuori kohoaa pintaan. Merivedessä jäähtyvä laava kasaantuu hiljalleen merenalaiseksi vuoreksi joka yltää pohjasta pintaan saakka. Pintaan päästyään kuuma kivikeitos jäähtyy hitaammin koska veden sijaan sitä jäähdyttää ilma. Havaijilla kuuma kiviaines alkaa pinnalle päästyään räjähdellä ympäriinsä ja pärskähdellä valuessaan rinnettä pitkin meriveteen. Tämä jatkuu pitkään ja saaria muodostavat vuoret kasvaa meren pinnasta jopa kilometrin korkuiseksi. Tulivuori lakkaa kasvamasta korkeutta kun se on niin korkea että sieltä valuva laava ei enää yllä meriveteen asti ennen jäähtymistään. Kuuma laava ei enää pärsky vaan laava purkautuu hiljalleen ja tasoittaa saarta kilven muotoiseksi. Muodostuvia saaria kutsutaankin kilviksi - ne on samankaltaisia kuin kilpikonnan kilvet, pyöreitä, melko tasaisia ja keskeltä paksumpia. Myös meren elämä saaren ympärillä alkaa monipuolistua kun kuuma laava ei enää valu mereen asti. Saaren ympärille alkaa kasvaa koralleja jotka houkuttelee kasveja, kaloja, äyriäisiä ja meren eläimiä.

Kuvasarja tulivuoren kulumisesta ja koralliatollin muodostumisesta. Lähde: Wikipedia, public domain

Lopulta tulivuorisaaren korkeus alkaa hiljalleen madaltua, mutta samalla merenalaiset korallit kasvavat. Tulivuori kutistuu hiljalleen sateen ja tuulen kuluttaessa vuoren rinteitä. Rinne haurastuu vierien kivinä ja hiekkana kohti rantaa, aina mereen saakka. Usein tulivuori lakkaa purkautumasta jatkuvasti eikä enää syökse laavaa. Ihmiset uskaltautuvat asumaan samalle saarelle tulivuoren kanssa, vaikka tietävätkin että tulivuori saattaa välillä purkautua ja sytyttää metsää sekä taloja palamaan. Tällaista tapahtuu kuitenkin niin harvoin että ihmiset tyytyvät siirtymään turvaan ja rakentamaan talojaan uudestaan vaaran poistuttua. Hiljalleen tulivuori jatkaa kulumistaan ja vajoamistaan, kunnes se lopulta lähestyy pintaa vajoten ympäröivän koralliatollin suojaan veden alle kuolemaan, tarjoten elämää ympäröivälle korallirinkulalle. Tulivuorisaari Havaijilla kuolee kun sen alla oleva maa liikkuu hiljalleen pois kuuman pisteen päältä eikä laavaa enää pääse purkautumaan. Tulivuorisaarten syntymä ja kuolema tapahtuu niin hitaasti että ihmiset eivät koskaan ehdi kokemaan saaren syntymää ja kuolemaa samalla saarella.

Tausta:

Tyttäreni kyselee aika ajoin tulivuorista ja laavasta. Kiinnostus saattaa liittyä siihen että sain vuoden 2014 lopulla mahdollisuuden patikoida St.Helensin rinnettä ylös Washingtonin osavaltoissa, Yhdysvalloissa työmatkan yhteydessä. On melko vaikuttavaa nähdä alue jossa vuori on lyhentynyt räjähdyksen seurauksena monta sataa metriä ja valtavia, lohjenneita sekä osittain sulaneita kivenlohkareita on putoillut pitkin vuorenrinnettä. Tästä tapahtumasta ei ole monta kymmentä vuotta aikaa. Retkestä jäi muistoiksi mielenkiintoisia kuvia ja tarinoita kerrottavaksi. Tein myös joskus alakoulussa esitelmän tulivuorista ja mieleeni jäi Krakataun purkaus yli sata vuotta sitten. Tulivuoriaiheeseen oli siis mukava palata.