Miten uutta tietoa syntyy?

Lapset oppivat ensin puhumaan ja sitten kysymään. Mikä tuo on? Miksi? Kysymällä oppii paljon - sekä asioista että vastaajista. Oletko itse koskaan miettinyt mistä tieto syntyy? Mistä vastaajat tietävät mikä mikäkin asia on ja miksi se on se mikä se on? Vastauksia voi antaa monella tavalla - arvaamalla, opettelemalla mitä muut ovat selvittäneet tai tutkimalla. Välillä vaatii paljon rohkeutta olla arvaamatta ja vastata ettei tiedä. Silloin voi lukea ja selvittää onko joku jo ottanut asiasta selvää. Ellei ole, voi oppimansa pohjalta tehdä arvauksen ja jopa itse tutkia asiaa. Tämä tarina kertoo miten uutta tietoa syntyy jos arvauksesta jatkaa eteenpäin.

Lapset siis oppivat kysymään heti opittuaan puhumaan. Uuden tiedon etsimisessä kaikki alkaa kysymyksestä - muut saattavat osata vastata, ja lukemalla itse mitä kysymyksestä on opetettu saa jo paljon selville. Aina vastausta ei ole. Silloin voi esittää arvauksen jo tietämänsä pohjalta. Kannattaa kuitenkin olla todella varovainen - arvaus ei ole vielä uutta tietoa. Arvaus saattaa olla joko oikein tai väärin. Arvaus on kuitenkin tärkeä - tutkijat sanovat sitä hypoteesiksi eli arvaukseksi joka perustuu opittuun. Joskus voi olla hyvä opiskella lisää - kysymykseen saattaa löytyä vastaus mutta vähintäänkin oppii parantamaan arvaustaan.

Millainen on sitten hyvä arvaus? Sellainen jota voi tutkia tekemällä kokeen. Tehdäkseen kokeen täytyy pystyä mittaamaan tai tarkkailemaan. Mittaamista on monenlaista - esimerkiksi painon tai nopeuden mittaamista. Tai jos on kiinnostunut ihmisten mielipiteistä voi kysyä niitä - esimerkiksi kuinka moni ihminen tykkää kissoista ja kuinka moni koirista. Mittaamalla voi tehdä kokeita joilla voi vastata kysymyksiin mitä, missä, milloin ja kuka. Kaikkea ei pysty mittaamaan, mutta kokeita voi tehdä myös selvittääkseen vastauksia kysymyksiin miksi tai kuinka. Koe suunnitellaan niin että sen tuloksen voi mitata tai kerätä muulla tavoin talteen. Kokeen tulokset - esimerkiksi mitattu koko tai nopeus - laitetaan huolellisesti muistiin vaikkapa paperille tai tietokoneelle. Kun tulokset on kerätty, niitä tarkastellaan ja tulkitaan onnistuiko aiempi arvaus vai ei. Tulkinta arvauksen onnistumisesta on tietoa. Kysymistä, arvausta, koetta ja tulkintaa sanotaan tutkimiseksi. Tutkimalla saadaan uutta tietoa jos kukaan ei ole aiemmin tehnyt samaa arvausta ja koetta. Usein on hyödyllistä tehdä muiden ihmisten jo tekemiä kokeita uudestaan. Tekemällä oppii tekemään asioita paremmin ja samalla on mahdollisuus selvittää itse kuinka hyvin aiemmin hankittu tieto pitää paikkansa. Ei ole mitenkään harvinaista että vanhasta tiedosta löytyy virhe joka korjataan uuden tiedon avulla. Uutta tietoa ei löydy joka kerta, mutta aina voi tehdä paremman kysymyksen, uuden arvauksen, toistaa kokeen ja tarkastella tuloksia uudestaan. Ennemmin tai myöhemmin saadaan aikaan uutta tietoa. Sitä ennen on rohkeaa ja viisasta sanoa ettei tiedä kun ei tiedä. Mielipide ei ole tietoa, mutta mielipiteistä voidaan synnyttää uutta tietoa tutkimalla.

Tausta: Poikani 6.luokan kotitehtäväksi saama tiedesanasto Austinissa, Leen ala-asteella.